Krepost-Sveaborgin aseet

Jalkaväen aseet

Helsingin maalinnoituksessa palvelleella Venäjän armeijan jalkaväen sotilaalla oli henkilökohtaisena aseenaan ns. "kolmen linjan kivääri" eli 7,62 mm:n sotilaskivääri vuoden 1891 mallia. Upseereilla ja alipäällystöön kuuluvilla oli lisäksi Nagant-revolveri mallia 1895.

Maalinnoituksen jalkaväen raskaampaan aseistukseen kuuluivat konekiväärit. Ensimmäiset Maxim konekiväärit oli tilattu jo aikanaan Saksasta. Ne oli tilauksesta muutettu venäläisen sotilaskiväärin 7,62 mm:n patruunoita ampuviksi. Ensimmäisten Maxim-konekivääreiden malli oli vuodelta 1905. Alunperin ase oli sijoitettu suurilla pinnapyörillä seisovalle jalustalle, joka oli varustettu suurikokoisella teräskilvellä. Maalinnoituksen konekivääreiden peruskalusto käsitti kuitenkin lähinnä Maxim-konekivääreitä mallia 1910. Nykyaikaisemmassa mallissa oli pienillä pyörillä varustettu jalusta, jossa oli myös lisäjalat, joilla ase voitiin nostaa korkeampaan ampuma-asentoon. Maalinnoituksen konekivääriasemien etuseinissä onkin usein syvennys aseen jalustan etujalkoja varten.

Maxim-konekivääreiden lisäksi Venäjän armeijalla oli myös Colt-Browning ja Vickers konekivääreitä. Maalinnoituksessa oli käytössä myös pomminheittäjiä. Näitä varhaisia kranaatinheittimiä valmistettiin Helsingin Sörnäisissä Kone- & Siltarakennus Oy:n tehtaalla.  Maarintamalla oli käytössä myös pienikaliiperisia rynnäköntorjuntatykkejä, kaponieeritykkejä ja kevyitä kenttätykkejä. Mallisto oli hyvin kirjavaa ja Suomen itsenäistyttyä eri tykkivarikoilta löydettiin aseita suustaladattavista pronssimörssäreistä ilmatorjuntakanuunoihin saakka.

 

Tykistö

Seuraavassa esitellään Helsingin maa- ja merilinnoituksella käytettyjä yleisimpiä tykkimalleja. Tykkien ominaisuuksia tutkiessa on huomioitava, että monet numeeriset arvot esim. tykin kantama, saattavat vaihdella eri ammuksilla tai ruutilatauksella. Moniin tykkeihin tehtiin itsenäisyyden ajalla muutoksia, jotka paransivat niiden ominaisuuksia. Taulukoissa esitetyt luvut ovat siis vain suuntaa antavia.

57 mm:n 48 kaliiperin merikanuuna mallia Nordenfelt

Krepost-Sveaborg sai ensimmäiset 57 mm:n Nordenfelt pikatykit vuosisadan vaihteessa. Näitä linnoituksen nykyaikaisimpia tykkejä sijoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana meririntaman saarten lähipuolustukseen sekä satamiin johtavien salmien turvaamiseen.  Suomen rannikkotykistö käytti asetta aina 1950-luvulle asti. Suomenlinnan Rannikkotykistömuseossa on näytteillä yksi 57/48 No tykki.

57/48 No
Kaliiperi	57 mm
Putken pituus	47,8 kal.
Kantama	5,6 km
Tulinopeus	20 ls/min
Ammuksen paino	4,9 kg	Kuva: Ove Enqvist (1999)

 

75 mm:n 50 kaliiperin merikanuuna mallia Canet

Tätä tykkimallia käytettiin meririntaman saarten lähipuolustukseen. Tykillä oli useita erilaisia lavettiversioita mm. Meller-lavetti joka soveltui ilmatorjuntaan. Tykkejä on museoituna mm. Kuivasaaressa ja sekä Suomenlinnan rannikkotykistömuseossa.

75/50 C
Kaliiperi	75 mm
Putken pituus	50 kal.
Kantama	9 km
Tulinopeus	15 ls/min
Ammuksen paino	1,5 kg

 

152 mm:n raskas venäläinen kanuuna vuosimallia 1877, putkipaino 120 puutaa

Maarintamalla oli näitä tykkejä keväällä v.1917 yhdeksällä patterilla yhteensä 38 kpl. Reservissä oli lisäksi 36 kpl. Tykkejä käytettiin vielä Jatkosodan aikana. Nykyään on yksi 152 K 77-120 p tykki Lappeenrannassa Suomen Tykistökoulun muistomerkkinä.

152 K 77-120 p
Kaliiperi	152,4 mm
Putken pituus	21,3 kal.
Kantama	7,1 km
Tulinopeus	1,5 ls/min
Ammuksen paino	35 kg

 

152 mm:n raskas venäläinen kanuuna vuosimallia 1877, putkipaino 190 puutaa

152 mm:n 190 puudan kanuunoita oli ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingissä n. 115 kpl. Se oli siis linnoituksen yleisin tykkimalli. Kanuunaa oli kahdella erilaisella lavetilla. Suurin osa tykeistä seisoi kiinteällä Durlacher-mallisella rannikkolavetilla. Osa tykeistä oli pinnapyörillä varustetuilla piirityslaveteilla. Ensimmäiset tykit saapuivat Krepost-Sveaborgiin 1880-luvulla Turkin sodan jälkeen. Ensimmäisen maailmansodan aikana osa meririntaman sisemmän linjan saarten 152 mm:n 190 puudan tykeistä siirrettiin maarintamalle. Piirityslavetilla oleva tykki on museoituna Hämeenlinnan Tykistömuseoon. Rannikkolavetilla olevan tykin löytää Suomenlinnasta Kuninkaanportin viereiseltä korkealta rinteeltä.

152/22 D (rannikkolavetilla)
Kaliiperi	152,4 mm
Putken pituus	22 kal.
Kantama	8,8 km
Tulinopeus	1 ls/min
Ammuksen paino	33 kg

152 K 77-190 p (piirityslavetilla)
Kaliiperi	152,4 mm
Putken pituus	22 kal.
Kantama	7,8 km
Tulinopeus	1 ls/min
Ammuksen paino	33 kg

 

229 mm:n venäläinen rannikkokanuuna vuosimallia 1867

Maarintamalla oli 12 kpl 229 mm:n tykkejä. Näistä suurin osa oli ilmeisesti vuoden 1867 mallia, mutta joukossa on ollut myös vuoden 1877 paranneltua mallia. Vanhat meririntaman tykit muutettiin Durlacher tyyppisille mäkilaveteille, jotka vaativat korkeat betoniset  tykinperustat. Näin tykkiä pystyttiin kääntämään asemassaan 360°. Nykyään voi 229 mm:n kanuunoita käydä katsomassa Suomenlinnassa. Kustaanmiekan rantapatterin uimarannan puoleisen pään kaksi tykkiä ovat vuoden 1867 uudempaa mallia. Lavetit ja tykinperustat ovat kuitenkin erilaisia kuin maalinnoituksen tykeillä.

229 RK 67
Kaliiperi	229 mm
Putken pituus	20 kal.
Kantama	5,3 km
Tulinopeus	1,5 ls/min
Ammuksen paino	122,9 kg	Kuva: Sotamuseo (1918)

 

280 mm:n venäläinen rannikkokanuuna vuosimallia 1877

Ensimmäisen maailmansodan aikana oli 280 mm:n kanuunoilla aseistettuja pattereita neljällä meririntaman sisemmän linjan saarella: Länsi-Mustasaaressa, Kustaanmiekalla, Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa. Länsi-Mustasaaren patterin tykit olivat vuoden 1867 mallia. Länsi-Mustasaaren ja Kustaanmiekan pattereilla on tykit edelleen asemissaan ja niitä voi käydä helposti katsomassa.

280 RK 77
Kaliiperi	279 mm
Putken pituus	22
Kantama	8,5 km
Tulinopeus	1,5 ls/min
Ammuksen paino	245,7 kg

 

229 mm:n raskas venäläinen rannikkomörssäri mallia 1877

Ensimmäisen maailmansodan aikana siirrettiin Harakan, Särkän, Länsi-Mustasaaren ja Santahaminan 229 mm:n mörssärit, kaikkiaan 20 kpl, maarintaman pattereille. Näitä mörssäreitä käytettiin vielä jatkosodan aikana 1944. Nykyään yksi 229 mm:n mörssäri on sijoitettu Suomenlinnaan Kustaanmiekan saarelle Kuninkaanportin viereiselle mäelle.

229 RM 77
Kaliiperi	229 mm
Putken pituus	12 kal.
Kantama	7,5 km
Tulinopeus	1,5 ls/min
Ammuksen paino	123 kg

 

280 mm:n raskas venäläinen rannikkomörssäri mallia 1877

Helsingin maarintaman pattereilla 65 (Myllypuro) ja 104 (Leppävaara) oli kummassakin 4 kpl 280 mm:n mörssäreitä, jotka oli siirretty sinne meririntaman sisemmän linjan saarilta. Tykkejä pystyttiin kääntämään perustojensa ympärillä täydet 360°. Näitä mörssäreitä oli käytössä jatkosodan aikana Salpa-asemassa, mutta niillä ei silloin enää ammuttu laukaustakaan. Yksi 280 mm:n mörssäri seisoo nykyään Suomenlinnassa Kuninkaanportin viereisellä rinteellä 229 mm:n mörssärin vieressä.

280 RM 77
Kaliiperi	279 mm
Putken pituus	12 kal.
Kantama	8,5 km
Tulinopeus	1,5 ls/min
Ammuksen paino	245 kg

 

152 mm:n 45 kaliiperin merikanuuna mallia Canet

Tykki edusti Krepost-Sveaborgin uudenaikaisinta kalustoa. Ensimmäiset Canet tykit saatiin Helsinkiin v.1909. Ensimmäisen maailmansodan aikana meririntamalla oli viisi nelitykkistä 152 mm:n Canet patteria. Maarintamalla v.1917 oli seitsemän kaksitykkistä patteria sekä yksi kolmetykkinen patteri. Tykkejä oli käytössä monilla erilaisilla lavettiratkaisuilla. Suomen rannikkotykistö teki tykkiin muutoksia 1930-luvulla. Asetta käännettiin 180° jolloin palautinjouset tulivat putken yläpuolelle. Tykille saatiin suurempi korotus ja siten pitempi kantomatka. 152 mm:n Canet tykit olivat käytössä pitkälle toisen maailmansodan jälkeen. Kuivasaaressa on näytteillä alkuperäiseen asuun kunnostettu tykki.

152/45 C
Kaliiperi	152,4 mm
Putken pituus	45 kal.
Kantama	13 km
Tulinopeus	5 ls/min
Ammuksen paino	42 kg	Kuva: Sotamuseo (1918)

 

254 mm:n 45 kaliiperin merikanuuna mallia Durlacher

Venäjän armeija tilasi ensimmäiset 254 mm:n tykkinsä Obuhovin tehtaalta v.1896. Tykit edustivat Krepost-Sveaborgin järeintä kalustoa. Suomalaiset kutsuivat 254 mm:n tykkiä nimellä Durlacher sen lavetin suunnittelijan mukaan. Meririntamalla oli ensimmäisen maailmansodan päättyessä kuusi nelitykkistä patteria. Ainoastaan yksi 254 mm:n Durlacher tykki on säästynyt. Se on museoituna Kuivasaaressa.

254/45 D
Kaliiperi	254 mm
Putken pituus	45 kal.
Kantama	20 km
Tulinopeus	0,5 ls/min
Ammuksen paino	225 kg

 

305 mm:n 52 kaliiperin merikanuuna mallia Obuhov

Krepost-Sveaborgiin ei ilmeisesti koskaan saatu yhtäkään 305 mm:n tykkiä. Syksyllä v.1916 tehtiin päätös kaksitykkisen patterin rakentamisesta Munkkiniemeen. Patteri jäi sodan loppuessa keskeneräiseksi. Maarintamalta löytyy Munkkiniemen patterin lisäksi kolme muuta samankaltaista keskeneräistä patteria.

Nykyään on Kuivasaaressa panssaritornissa kaksi 305 mm:n kanuunaa. Torni tykkeineen asennettiin paikallensa 1930-luvulla. 305 mm:n tykit olivat jääneet Suomeen ensimmäisen maailmansodan jälkeen Inon ja Örön linnakkeisiin.

305/52 O
Kaliiperi	305 mm
Putken pituus	52 kal.
Kantama	yli 40 km
Tulinopeus	0,5 ls/min
Ammuksen paino	450 kg

 

Aloitussivu - Meririntamasivu - Lisätietojen linkkisivu

---

© 2000