John Lagerstedt
Markku saari

Kaponieerit

Ensimmäisen maailmansodan edetessä saatiin rintamilta kokemusta erilaisten linnoituslaitteiden kestävyydestä ja toimivuudesta. Helsingin maarintamalle ryhdyttiin suunnittelemaan entistä vahvempia konekivääriasemia. Näitä kookkaita sivustatulta ampuvia tuliasemia kutsuttiin kaponieereiksi. Museoviraston venäläisen insinöörikomennuskunnan papereista löytyy piirros suunnitelmasta  kahdelle erilaiselle kaponieerimallille. Piirros on päivätty 22. maaliskuuta 1916 (Museovirasto).

Kaponieerejä on löytynyt vuoden 1999 loppuun mennessä maastosta neljä kappaletta. Lisäksi arkistotietoja löytyy viidestä muusta kaponieeristä (Talvio 1982; Sotamuseo). Tässä esitettävä kaponieerien rakenteiden kuvaus on tehty siis määrällisesti varsin pienen materiaalin pohjalta.

Kaponieerit oli suunniteltu kahdelle konekiväärille, mahdollisesti myös kolmen konekiväärin asemia on ollut. Tuliasemien lisäksi kaponieeriin kuului myös miehistön suojatilat. Kaikki laitteet voitiin sijoittaa samaan rakenteeseen tai erikseen, jolloin kullekin konekiväärille oli oma asema ja niiden taustalla suojahuone. Tuliasemien yhteydessä voi olla lisäksi pieni tähystysasema. Vierekkäiset tuliasemat on sijoitettu porrasmaisesti siten, että vihollisen lähestymissuunnan puoleinen tuliasema on hieman edempänä suojan puoleista asemaa. Tuliasemien ampumasektorit on erotettu toisistaan kallion harjanteella, maavallilla tai betonirakenteilla.

Kaponieerit rakennettiin vahvoiksi. Betonikatto tuettiin teräspalkeilla. Maununnevan kaponieerin XXIII:1 betonikaton paksuus on kaksi metriä. Suunnitelmapiirroksen rakenteissa rintamapuoleinen betoninen seinä oli 1,2 metriä paksu. Suojahuoneiden lisäksi on kohteissa IV:3 (Rajakylä) ja IV:10 (Kivikko) kaponieerien yhteyteen alettu louhia kallioon luolasuojaa.

Kaponieerit on sijoitettu maastoon siten, että ne ampuvat sivutulta vihollisen etenemisreitille. Kaikki tähän mennessä löydetyt asemat on rakennettu suojaan kukkuloiden taustapuolelle. Tuliasemien ampuma-aukot ovat syvällä kallionselänteen tai rakennetun vallin suojassa. Kaponieerit tulittavat yleensä piikkilankaestettä pitkin viereiseen tukikohtaan.

Kaponieerien pohjapiirrokset
Ehdotuspiirros konekiväärikaponieereille 22.3.1916. Ylhäällä on samaan rakenteeseen sijoitetut laitteet. Alla on kaksi erillistä konekivääriasemaa ja suojahuone. (Venäläisen insinöörikomennuskunnan mallipiirros 1569, Museovirasto, rakennushistorian osaston arkisto)

Kaponieeri on Helsingin maalinnoituksessa varsin harvinainen laite. Helsingin teollisuuspiirin v.1938 suorittamassa inventoinnissa mainitaan sivustatulikonekivääriasemia olleen viisi (tarkoittanee kolmea kaponieeriä). Seuraavissa inventoinneissa, joita maarintamasta on tehty 1960-90 luvuilla ei kaponieerejä ole huomioitu. Laitteita on tuhoutunut ja keskeneräisiä rakenteita on vaikea hahmottaa. Maununnevan kaponieeri oli jo 1938 niin pahasti vaurioitunut, ettei maastotutkimuksia tehnyt sotilashenkilö tunnistanut laitetta vaan kirjasi sen suojahuoneeksi (Sotamuseo). On siis varsin todennäköistä, että kaponieerejä löytyy tulevaisuudessa vielä lisää.

Kaponieeri XXIII:1
Maununnevan kaponieeri (XXIII:1) on vaurioitunut pahasti.
Vasemmalla ampumatarvikekomerot ja ylhäällä oikealla tuliasema.(1998)

ruksi.gif (1085 bytes) Yksityiskohtaisempaa tietoa maarintaman kaponieereistä sekä lähdeluettelo

 

 

Edellinen sivu - Aloitussivu - Tuli- ja tähystysasemat sivu - Maarintamasivu - Seuraava sivu


© 2000