Meririntaman linnoittaminen

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Helsinkiin sijoitettiin torpedoveneitä, joiden tarkoituksena oli turvata Tallinnan sataman laivastotukikohtaa. Veneet olisivat voineet hyökätä Tallinnaan pyrkivän vihollisen selustaan. Meririntaman pattereiden ja niiden edustalle sijoitettujen miinakenttien oli tarkoitus suojata Katajanokan laivastoasemaa sekä Kruunuvuoren selällä sijaitsevaa suojaisaa ankkuripaikkaa. Varsinaista laivaston hyökkäystä Suomenlahdelle estivät sen kapeimpaan kohtaan Porkkalanniemen ja Naissaaren rakennetut järeät tykkipatterit ja niiden väliin sijoitetut miinoitteet.

Sodan edetessä Krepost Sveaborgin eli Helsingin maa- ja merilinnoituksen strateginen merkitys kasvoi. Alueen piti pysyä ehdottomasti puolustajien hallussa ja siksi ryhdyttiin mittaviin maalinnoituksen laajentamistöihin. Meririntaman merkitys ei näissä suunnitelmissa juurikaan muuttunut. Vesialueet ulkosaarien ympärillä oli miinoitettu ja miinakenttiä sekä kulkukelpoisia laivaväyliä valvottiin saariin sijoitetuilta tykkipattereilta. 

Saarten lähietäisyydellä sijainneet miinakentät pystyttiin laukaisemaan maista käsin yhdyskaapeleilla. Laukaisu suoritettiin sähköisesti ja miinakenttiä varten oli Katajaluodolle, Kuivasaareen ja Isosaareen rakennettu omat voima-asemat. Suomenlahden keskiosasassa majakkalaiva Äransgrundin tasalla sijaitsi uloimmat kaupunkia suojaavat miinoitteet. Nämä olivat ilmeisesti kosketusmiinoja, mutta saman miinoitteen yhteydessä on esitetty myös maininta maayhdyskaapelista Isosaareen.

Itä-Villingin kartta
Itä-Villingin saari kuului meririntaman ulommaiseen linjaan. Saarella oli järeä 254 mm:n tykkipatteri sekä 57 mm:n pikatykkipatteri. Voit katsoa kuvia linnoituslaitteista valitsemalla niitä hiirellä kartasta.

Kaikki ulomman linjan patterit on rakennettu neljälle tykille. Kauaskantoisimmat tykit olivat 254 mm:n kanuunoita. Niiden kantama oli n. 20 km, mutta niiden heikkoutena oli hidas tulinopeus. 254 mm:n tykillä pystyttiin ampumaan vain laukaus kahdessa minuutissa. 152 mm:n Canet-tykeillä pystyttiin jo suurempaan tulinopeuteen. Sisemmän linjan saarilla aseistus oli kirjavampaa ja vanhanaikaista. Sodan alkuvaiheessa meririntaman aseistukseen luettiin vielä 152, 229 ja 280 mm:n kanuunat ja mörssärit, joiden mallit olivat peräisin 1860- ja 1870-luvuilta. Suurin osa näistä tykeistä siirrettiin lopulta maarintaman tykkipattereille.

Nopeita torpedoveneillä suoritettuja hyökkäyksiä torjumaan asennettiin monille saarille 57 ja 75 mm:n pikatykkejä. Näillä tykeillä tulinopeus oli 15 - 20 laukausta minuutissa. Yötaistelua ja miinakenttien valvontaa varten saarille sijoitettiin valonheittimiä. Raskaille valonheittimille rakennettiin omat suojatilat voimakoneasemineen. Sisemmän linjan saarilla on ilmeisesti käytetty kevyempiä valonheittimiä tilapäisissä suojaratkaisuissa. Saarten lähipuolustukseen maihinnousujen varalta oli sijoitettu lisäksi konekiväärejä sekä kevyitä kenttätykkejä.

Tulenjohto- ja tähystyspisteet sijoitettiin lujiin betoni- tai terästorneihin. Venäläisten käyttämän kaksipisteisen mittaustavan vuoksi tornit sijaitsevat joillakin saarilla vierivieressä. Saariin rakennettiin luonnollisesti majoitustilat ja huoltorakennukset. Laivalaitureilta johti mukulakivettyjen teiden lisäksi kapearaiteiset rautatiet ammusvarastoille, jotka sijaitsivat usein pattereiden yhteydessä.

  Kartta linnoituksen meririntamasta

  Meririntaman pattereiden aseistus

  Tykkien ominaisuudet

 

Edellinen sivu - Aloitussivu - Meririntamasivu - Seuraava sivu


© 2000