Linnoitustyöt
Suomessa suoritettuja linnoitustöitä johti venäläinen linnoituskomitea. Toimintaa haittasi ajan henkeen kuuluva byrokraattisuus, joka hidasti välillä voimakkaasti rakennustöitä. Suunnittelu ja valvontatehtävissä toimivat venäläiset sotilasinsinöörit, sapööriupseerit ja sapöörit (sapööri = pioneeri). Helsingin maa- ja merilinnoituksen rakennustyömailla työskenteli suurimmaksi osaksi suomalaisia työläisiä, joille maksettiin palkkaa. Myös suomalaiset rakennusliikkeet ottivat vastaan urakoita ja palkkasivat itselleen työvoimaa. Rakennustöissä käytettiin myös venäläisiä sotilaita.
Venäläisen insinöörikomennuskunnan jäljiltä ei Suomeen jäänyt kovinkaan paljon ensimmäisen maailmansodan aikaisia rakennuspiirroksia tai karttoja. Kuvassa Oulunkylään Vantaan joen varrelle rakennetun sotilassaunan suunnitelma, joka on päivätty toukokuussa 1916. (Yksityiskohta venäläisen insinöörikomennuskunnan mallipiirroksesta 1545, Museovirasto, rakennushistorian osaston arkisto)Suomalaiset miehet eivät joutuneet asepalvelukseen Venäjän armeijaan. Niinpä Suomessa oli runsaasti työvoimaa sekä linnoitustöihin että sotatarviketeollisuuteen. Linnoitustöistä maksettiin hieman normaalitasoa parempaa palkkaa, jolloin se antoi kohtalaisen ansiotulon varsinkin maaseudun tilattomalle väestölle. Helsingin seudulla ei työväkeä riittänyt kuitenkaan tarpeeksi ja kaupunkiin virtasi työmiehiä ja -naisia muualta Suomesta. Kun Suomeen ryhdyttiin rakentamaan kenttälinnoituksia v.1915 jouduttiin väkeä ottamaan työmaille pakko-otoilla, jotka perustuivat venäläiseen sotatilalakiin.
Työvoimapulaa yritettiin myös ratkaista tuomalla kesällä 1916 Kaukoidästä vankityövoimaa mm. tataareja, kirgiisejä ja kiinalaisia. Vankityövoimaa on arvioitu olleen 2000-3000 miestä. Heitä käytettiin lähinnä metsätöissä mm. Espoon ja Sipoon mittavilla metsätyömaa-alueilla. Aasialaisia vankeja palautettiin kuitenkin takaisin venäjälle vuoden 1917 tammikuusta lähtien. Syyksi on kerrottu heidän huonot, pohjoiseen ilmastoon sopimattomat varusteet sekä mahdolliset kapinayritykset. Suomalaisiin tämä vajaan vuoden maassa oleskellut Kaukoidän ryysyinen lähetystö jätti kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen. Kiinalaisten puuhista kuulee vielä nykyäänkin runsaasti kertomuksia monet jopa luulevat kiinalaisten rakentaneen kaikki Helsingin ja muunkin Suomen linnoitukset.
Eksoottiset kiinalaiset ja muut Kaukoidästä tuodut vangit olivat kuvattuja kohteita. Heistä on julkaistu huomattavasti enemmän valokuvia kuin noin 100.000:sta suomalaisesta linnoitustyöläisestä. (Kuva: Espoon kaupunginmuseo)Työvoiman kokonaismäärää ei ole pystytty selvittämään kovinkaan suurella tarkkuudella. Koko Suomessa on arvioitu olleen n.100.000 henkeä linnoitustöissä. Helsingin osalta on esitetty arvioita n.10.000 - 15.000 työntekijästä. Linnoitustöiden suuruus ei paljastunut vuosikausiin. Työmaat olivat salaisia ja lehdistösensuuri oli voimassa. "Vallityöläiset" tai "patterijätkät" kuten linnoitusten rakentajia nimitettiin työskentelivät rajoitetuilla alueilla, joten kokonaiskuvaa linnoitettujen alueiden laajuudesta ei päässyt syntymään.
Linnoitustyömaiden työturvallisuus oli heikko. Koneita ei ollut juurikaan käytössä. Räjäytysaineen aiheuttamia onnettomuuksia sattui usein. Sosiaaliturva oli lähes olematon. Suomalaisen urakoitsijan palkkalistoilla oleva saattoivat saada vammautuessaan pienen korvauksenkin, mutta suoraan Venäläisten alaisuudessa työskenneille ei maksettu mitään korvauksia. Monilla työmailla loukkaantuneille kerättiin myös rahaa työntekijöiden keskuudesta. Kehno työmaiden valvonta mahdollisti myös erilaisten huijausten ja lahjonnan kehittymisen huippuunsa. Kerrotaan, että sama mestari saattoi olla kirjoilla useammallakin työmaalla samaan aikaan. Samaten on säilynyt runsaasti tarinoita joissa hevosmies on laskuttanut samasta kuormasta useammankin kerran jne.
Sementti on kovettunut tynnyriin ja tynnyrinlaudat ovat lahonneet pois. Linnoitusalueiden laitamilta löytyy tynnyrin muotoisia betonimöhkäleitä kertomassa keskeneräiseksi jääneestä työmaasta. Kurkimäki, kohde VII:3. (1999)Maaliskuun vallankumous v.1917 pysäytti linnoitustyöt joksikin aikaa. Töitä jatkettiin myöhemmin, mutta hitaammassa tahdissa ja huomattavasti pienemmällä työntekijöiden määrällä. Vallankumouksen jälkeen, työmailla järjestettiin myös lakkoja. Helsingissä joitakin linnoitustöitä jatkettiin koko vuoden 1917 ja viimeinen arkistotietoihin merkitty työpäivä oli itäisellä rintamaosalla 15.2.1918 . Linnoitustöiden ja sotatarviketeollisuuden äkillinen loppuminen aiheutti Suomessa suurtyöttömyyden. Linnoitustyömaille oli reväisty kymmeniä tuhansia nuoria miehiä tutuista kotipitäjistään. Työttömyyden aiheuttama kurjuus ja elintarvikkeiden puute olivat eräinä suurimmista syistä aiheuttamassa sisällissodan syttymistä vuoden 1918 alussa.
