Valonheitin- ja voimakoneasemat

Pattereiden yötaistelua ja miinoitettujen merialueiden valvontaa varten oli linnoitussaarille asennettu valonheittimiä. Sisemmän linjan saarissa niitä oli ollut käytössä jo 1800-luvun lopulta. Voimakoneina oli aluksi höyrykäyttöisiä lokomobiileja, mutta ensimmäisen maailmansodan aikana generaattoreiden voimakoneina käytettiin nykyaikaisempaa laitteistoa. Sisemmän linjan saarten valonheitinasemista ei ole jäänyt jäljelle selkeitä rakenteita.

Valonheitinaseman poikkileikkaus
Isosaaren itäinen valonheitinasema. Betonirakenteen sisällä on voima-asema (a) sekä suoja-asema (b). Valonheitin on nostettu hissillä valaisuasemaan (c). (Editoidun kuvan alkuperäinen lähde: Suomenlinnan Rannikkorykmentin perinneyhdistys)

Ulomman linjan saarille rakennettiin kiinteitä asemia linnoitusvalonheittimille ja niiden tarvitsemat sähkövoimalat. Helsingin merilinnoituksessa on kolmen tyyppisiä valonheitinasemia. Ensimmäisessä mallissa valonheitin nostettiin maan-alaisesta suoja-asemasta hissillä ylös betonitornissa sijaitsevaan valaisuasemaan. Tällaisia ratkaisuja on käytetty esimerkiksi Katajaluodolla ja Isosaaressa. Suoja-asema on louhittu kallioon ja valonheitin on suojattu sulkemalla tornin katolla olevat teräsluukut.

Valonheitinasema        Valaisuaseman luukut
Katajaluodon valonheitinasema. Suoja-asema on louhittu kallioon. Valaisuasema on hissitornin huipussa, jonka katon teräsluukut on voitu sulkea, kun valonheitin on laskettu suojaan.(1984)

Toisessa mallissa valonheitin on kuljetettu kiskoja pitkin saaren sisäosissa olevasta suoja-asemasta rannalla sijaitsevaan valaisuasemaan. Tällaisia rakenteita on Itä-Villingissä ja Kuivasaaressa. Itä-Villingin suoja-asema ja voimakoneasema ovat samoissa tiloissa kallioon louhittuna. Kapearaiteinen rata on kulkenut pengerrettynä korkealle rantakalliolle, jossa on yksinkertainen avoin betoninen potero. Kolmannen mallin valonheitinasemaa on Helsingissä ainoastaan Rysäkarilla. Valonheitin on nostettu hissillä suoja-asemasta ylös radalle. 20 metrinen itä-länsi suuntainen ratapenger on toiminut valaisu-asemana.

Valaisuasema         Vaunu
Itä-Villingin valaisuasema on vain matala betoninen syvennys. Valonheittimen radan varrelta löytyi hylätty vaunu jonka alkuperästä ei ole tietoja. (1983)     

Voima-asemat ovat sijainneet joko valonheitinasemien yhteydessä tai niiden läheisyydessä. Rakennukset ovat usein kookkaita ja vahvoja betonirakenteita. Generaattoreiden voimakoneina käytettiin raakaöljymoottoreita. Useimmat valonheitinasemat ovat säilyneet hyvin. Valonheittimet ja voimakoneet on poistettu sekä kapearaiteiset radat purettu, mutta hissikoneistot ja nostotasot olivat vielä 1980-luvulla jäljellä. Kaikki meririntaman ensimmäisen maailmansodan aikaiset valonheitinasemat sijaitsevat nykyisin sotilasalueilla.

Suoja- ja koneasema                     Voimakoneasema
Itä-Villingin valonheittimen suoja- ja koneaseman jyhkeät panssariovet. Kiskot on purettu oven edustalta pois. Toisessa kuvassa Katajaluodon kaarikattoisen voimakoneaseman sisäänkäynti. (1983 ja 1984)

 

Edellinen sivu - Aloitussivu - Meririntamasivu - Seuraava sivu


© 2000