Krepost Sveaborgin maarintaman eri aikoina rakennettujen puolustuslinjojen ulkoreunat. Karttaan on merkitty tuon ajan tärkeimmät tiet punaisella sekä rautatie mustalla katkoviivalla.
Maarintaman linnoitusvyöhykkeet
Krepost Sveaborgin maarintaman eri aikoina rakennettujen puolustuslinjojen ulkoreunat. Karttaan on merkitty tuon ajan tärkeimmät tiet punaisella sekä rautatie mustalla katkoviivalla.
Kenttälinnoitusvaihe
Linnoitustyöt aloitettiin kiireellisesti sodan syttyessä elokuussa v.1914. On mahdollista, että joillakin alueilla työt oli aloitettu jo hieman aikaisemmin. Ensiksi rakennetut kenttälinnoituslaitteet olivat luonteeltaan väliaikaisia. Korkeimmille mäille rakennettiin maasta, kivestä ja hiekasta valleja. Valleihin tehtiin paikoitellen kuoppia konekivääreitä varten.
Linnoitusvyön oli tarkoitus kiertää Helsinki linjalla: Lauttasaari, Meilahti, Ruskeasuo, Pasila, Käpylä, Koskela, Viikki, Herttoniemi, Roihuvuori, Laajasalo. Myös Kulosaareen ja Vartiosaareen oli suunniteltu varustuksia. Vallitöitä toteutettiin kuitenkin ainoastaan linjalla Ruskeasuolta Roihuvuoreen.
Kaupungin ympärille oli suunniteltu 20 tykkipatteria. Järeimpänä tykkikalustona olisi ollut 229 mm:n mörssäreitä. Tykkipatterit olivat ilmeisesti luonteeltaan tilapäisiä kenttäpattereita. Yhtään tämän linnoittamisvaiheen patteria ei ole jäänyt jäljelle. Helsingin strategisen merkityksen lisäännyttyä, päätettiin v.1914 aloitetun linjan rakentamisesta luopua ja epäselväksi jää missä mitassa pattereita oli ehditty rakentaa.
Kestolinnoitteiden rakentaminen aloitetaan
Alkuvuodesta 1915 päätettiin rakentaa linnoituslaitteita entistä kauemmaksi kaupungin keskustasta. Pian tultiin myös siihen tulokseen, että rakenteiden piti olla luonteeltaan pysyvämpiä ja lujempia. Varustukset louhittiin kallioon ja missä se ei ollut mahdollista ne kaivettiin maahan. Tukimateriaaleina käytettiin puun lisäksi muurattuja kiviä ja lopuksi betonia.
Harkkokivistä muurattua taisteluhautaa Kannelmäessä, kohde XX:4. (1982)Uuden puolustuslinjan laitteita rakennettiin aluksi linjalle: Leppävaara, Kaarela, Pakila, Pukinmäki, Myllypuro, Vartiokylä. Läntiselle sivustalle rakennettiin hieman myöhemmin myös tukikohdat Westendistä Tapiolan kautta Leppävaaraan.
Loppuvuodesta 1915 päätettiin vielä rakentaa ulompi puolustuslinja linnoituksen pohjoiselle ja itäiselle rintamalle. Työt ovat todennäköisesti päässeet kunnolla alkuun vasta vuoden 1916 puolella. Tällöin rakennettiin uusia varustuksia Pukinmäen ja Malmin kautta Mellunkylään ja Vuosaareen Porvarinlahden rantaan sekä yksi uusi tukikohta Hakuninmaalle.
Betonilla tuettua taisteluhautaa Paloheinässä kohteessa XVII:12. (1999)Tukikohdat valmistuivat vähitellen. Suunnitelmat ja linnoituslaitteet kehittyivät sodan kuluessa. Aikaisemmin rakennettuihin tukikohtiin tehtiin uusia varustuksia. Linnoittamisen filosofian mukaan linnoitustyötä ei koskaan saada loppuun suoritetuksi vaan asemia voidaan aina vahvistaa lisää. Sodan loppupuolella rakennettiin entistä vahvempia suojia ja tuliasemia. Linnoitustöiden aktiivivaiheen päättyessä vallankumoukseen v.1917, keskeneräisimmäksi jäi linnoituksen itäisellä puolustusrintamalla muutama tukikohta. Linnoitustöitä jatkettiin kuitenkin alkuvuoteen 1918 asti.
Organisaatio
Krepost Sveaborg, kuten linnoitusta nimitettiin, jakaantui maarintamaan ja meririntamaan. Vuonna 1916 maarintama oli jaettu kolmeen rintamaosaan: itäiseen, pohjoiseen ja läntiseen. Maarintama koostui 36:sta tukikohdasta. Tykkipattereita oli sodan lopussa n. 55 (tarkkaa lukua ei voi enää määrittää) ja niissä oli yhteensä n.200 tykkiä.
Edellinen sivu - Aloitussivulle - Seuraava sivu
© 2000
